Friday, May 06, 2005
Alussa oli sana...
... ja varsin mahtipontinen sellainen: "Bibliofiili, mitäs se nyt on olevinaan?"
Kuten jokainen kiltti humanisti, olen minäkin oppinut gradua vääntäessäni ainakin sen, että tärkeimmät termit olisi määriteltävä työn alussa. Notkuvasta kirjahyllystä käteeni tarttuu ensimmäiseksi Gummeruksen Sivistyssanakirja (14. painos, 2001). Sen mukavan lavean selityksen mukaan bibliofiili tarkoittaa sekä kirjojen ystävää että niiden keräilijää. Pitäydytään siinä. Lukutoukkahan minä olenkin ensisijaisesti, vaikka kirjahyllyihini katsellessani on minunkin pakko myöntää, että matkan varrelta on tarttunut mukaan muutama kirjakin - ei tosin mitään hienoja ensipainoksia vaan lähinnä antikvariaattien ja alennusmyyntien sekalaista antia.
Onko tässä pikku lokikirjassa siis kyse kirja-arvosteluista? Kerronko henkeäsalpaavia yksityiskohtia iltapuhteista kirjojen parissa? Tuskin. Tämä blogi ei tosin ole missään nimessä niin sanottu "verkkopäiväkirja", jossa oksentaisin verkkoon puuduttavia selostuksia arkirutiineistani ja ihmissuhteistani. Ehei. Blogini on nimensa mukaisesti eräänlainen lokikirja tai laivapäiväkirja tiedon valtameren laitamilta.
Olen joskus väsännyt kotisivujakin, ja käytän niitä edelleen eräänlaisena elektronisena valokuva-albumina. Näin en rasita kylään tulevia ystäviäni lomakuvasulkeisilla. Blogi kuitenkin on näppärämpi tapa tehdä ytimekkäitä huomioita jännittävistä nettilinkeistä ja miksei vaikka pohdiskella maailman menoa yleisellä tasolla, kirjoja erityisesti. Uskoisin blogistani tulevan huomattavasti runsassanaisemman kuin tähänastisista nettisivuistani. Gradu on edelleen tekeillä, mutta jospa tämä foorumi olisi se huvikirjoittelun alue, jossa ei kaivata pilkkusääntöjen viilausta ja lähdeviitteiden hienouksia.
Ehkä muistan "Bibliofiilin lokikirjaan" kirjoittelemalla myös paremmin rakkauteni kirjoihin. Se ei saa tukahtua, vaikka olenkin koko pitkän talven tuskastunut pölyisten teoriakirjojen parissa. Kirjat ovat aina olleet tärkeä osa identiteettiäni. Niistä on monia rakkaita muistoja. Haaveilen ajasta, jolloin gradu on vihdoin valmis ja voin marssia kirjaston kaunokirjallisuusosastolle ilman omantunnon kolkutteluita.
Eli merkintöjä tiedon valtameren tyrskyistä, sanojen solinaa, kirjahaaveita ja kirjamuistoja. Enemmän kuitenkin nakkisoppaa kuin tuulihattuja. Pääsy vapaa, tervetuloa.
Kuten jokainen kiltti humanisti, olen minäkin oppinut gradua vääntäessäni ainakin sen, että tärkeimmät termit olisi määriteltävä työn alussa. Notkuvasta kirjahyllystä käteeni tarttuu ensimmäiseksi Gummeruksen Sivistyssanakirja (14. painos, 2001). Sen mukavan lavean selityksen mukaan bibliofiili tarkoittaa sekä kirjojen ystävää että niiden keräilijää. Pitäydytään siinä. Lukutoukkahan minä olenkin ensisijaisesti, vaikka kirjahyllyihini katsellessani on minunkin pakko myöntää, että matkan varrelta on tarttunut mukaan muutama kirjakin - ei tosin mitään hienoja ensipainoksia vaan lähinnä antikvariaattien ja alennusmyyntien sekalaista antia.
Onko tässä pikku lokikirjassa siis kyse kirja-arvosteluista? Kerronko henkeäsalpaavia yksityiskohtia iltapuhteista kirjojen parissa? Tuskin. Tämä blogi ei tosin ole missään nimessä niin sanottu "verkkopäiväkirja", jossa oksentaisin verkkoon puuduttavia selostuksia arkirutiineistani ja ihmissuhteistani. Ehei. Blogini on nimensa mukaisesti eräänlainen lokikirja tai laivapäiväkirja tiedon valtameren laitamilta.
Olen joskus väsännyt kotisivujakin, ja käytän niitä edelleen eräänlaisena elektronisena valokuva-albumina. Näin en rasita kylään tulevia ystäviäni lomakuvasulkeisilla. Blogi kuitenkin on näppärämpi tapa tehdä ytimekkäitä huomioita jännittävistä nettilinkeistä ja miksei vaikka pohdiskella maailman menoa yleisellä tasolla, kirjoja erityisesti. Uskoisin blogistani tulevan huomattavasti runsassanaisemman kuin tähänastisista nettisivuistani. Gradu on edelleen tekeillä, mutta jospa tämä foorumi olisi se huvikirjoittelun alue, jossa ei kaivata pilkkusääntöjen viilausta ja lähdeviitteiden hienouksia.
Ehkä muistan "Bibliofiilin lokikirjaan" kirjoittelemalla myös paremmin rakkauteni kirjoihin. Se ei saa tukahtua, vaikka olenkin koko pitkän talven tuskastunut pölyisten teoriakirjojen parissa. Kirjat ovat aina olleet tärkeä osa identiteettiäni. Niistä on monia rakkaita muistoja. Haaveilen ajasta, jolloin gradu on vihdoin valmis ja voin marssia kirjaston kaunokirjallisuusosastolle ilman omantunnon kolkutteluita.
Eli merkintöjä tiedon valtameren tyrskyistä, sanojen solinaa, kirjahaaveita ja kirjamuistoja. Enemmän kuitenkin nakkisoppaa kuin tuulihattuja. Pääsy vapaa, tervetuloa.
# posted by bibliofiili @ 9:26 pm 
